Kosti Kustaa Kartiokari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kosti Kustaa Kartiokari (alkujaan Kakola, myöhemmin Lakus;[1]16. heinäkuuta 1923 Kärkölä[2] — 19. heinäkuuta 1981 Helsinki[3][4]) oli suomalainen huumekaupan organisoija ja liikemies. Lehdistö on nimittänyt häntä mm. Pohjolan huumekuninkaaksi.[1] Kartiokari salakuljetti ja salakuljetutti kuriireilla amfetamiinia ja Preludinia (fenmetratsiini, amfetamiiniryhmään kuuluva aine[5]) suurina erinä erityisesti Saksasta sekä Suomeen että muihin Pohjoismaihin. Hänen on arvioitu tuoneen ja tuottaneen Suomeen ja Ruotsiin 200 kg amfetamiinia.[6]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisänimillä "Tuplakoo" ja "Kolme Koota"[7] tunnettua miestä on luonnehdittu hienosti pukeutuvaksi herrasmieheksi, mutta toisaalta suorastaan saidaksi.[8] Hänellä oli peltisiä teollisuushalleja rakentanut yritys.[2] Myöhemmin hän perusti maalausalan yrityksen voidakseen hankkia sen nimissä amfetamiinin valmistuksessa tarvittavia kemikaaleja.[9] Kartiokari esiintyi mahtipontisesti myös julkisuudessa. Hän lähetti sanomalehti Uuteen Suomeen kirjeitä, joissa uhosi voivansa säädellä amfetamiinin markkinoita olipa vapaalla tai vankilassa.[10] "Pystyn myöskin yhdellä ainoalla puhelinsoitolla tyrehdyttämään lopullisesti käytännöllisesti katsoen koko Euroopan amfetamiinisulfaatin ulostulon", Kartiokari kerskui 14. toukokuuta 1969 lähettämässään kirjeessä.[11]

Poliisi tutki vuonna 1968 amfetamiinipillerien kauppaa, jossa Kartiokarin epäiltiin olevan taustalla. Hän joutui poliisin kuultavaksi Helsingissä, hallussaan suuri selittämätön rahamäärä, mutta hänet laskettiin vapaaksi todisteiden puuttuessa. Tämän jälkeen hän siirtyi pysyvästi Ruotsiin.[12] Kartiokarista annettiin etsintäkuulutus kaikkiin Pohjoismaihin ja hän jäi kiinni Tanskan Kalundborgissa marraskuussa 1969 salanimellä Anton Lagerlöf.[10][13] Hänet tuomittiin ensin Ruotsissa kuuden ja sitten Suomessa viiden vuoden ja seitsemän kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen, kun hänen menetelmiinsä tyytymätön apulainen todisti häntä vastaan. Rangaistus oli pisin Suomessa siihen mennessä huumerikoksista langetettu.[14][15] Vankilassa hän otti uudeksi sukunimekseen Lakus.[1]

Vapauduttuaan Kartiokari jatkoi amfetamiinin valmistuksen organisointia opiskeltuaan vankeusaikanaan uusia menetelmiä.[16] Vankeusaikanaan hankkimansa asiantuntemuksen avulla hän hankki tarvittavia aineita ja organisoi ainakin kaksi tehdasta, yhden kerrostaloasuntoon Helsingin Vuosaaressa ja toisen omakotitaloon Kesälahdelle. [17] Valmistuksen hoitaneet apurit jäivät kiinni varkaudesta ja joku heistä paljasti Kartiokarin olevan valmistuksen taustalla. Hänelle annettiin yli viiden vuoden vankeustuomio.[18][4]

Kartiokari kuoli sydäninfarktiin 19. heinäkuuta 1981 Helsingin keskusvankilassa ollessaan kärsimässä vuonna 1978 saamaansa 5 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistusta puukotuksesta ja huumausainerikoksen valmistelusta.[19][4]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kiviranta, Uki & Hujanen, Kalevi: Huumekuninkaan viimeinen matka. Apu, 26.7.1981, nro 33, s. 95.
  • Koskinen, Torsti: Helsingin huumeet 1966–1996 : huumepoliisi, rikollisuus, lainsäädäntö, tutkimus, hoito, tiedotus, kansainvälisyys. (Poliisin oppikirjasarja, ISSN 1236-8261; 1997, 9) Helsinki: Sisäasiainministeriö, poliisiosasto, 1997. ISBN 951-734-287-X (nid.)
  • Nordman, Risto; Nykänen, Harri: Huumekyttä. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17253-7
  • Nykänen, Harri; Sjöberg, Tom: Rööperi: rikoksen vuodet 1955–2005. Helsinki: Johnny Kniga, 2005. ISBN 951-0-29300-8
  • Jegorow, Sirpa: Sodasta huumehelvettiin: 54 vuotta huumekoukussa Elävä arkisto. esitetty 18.9.2003. Viitattu 14.9.2012.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Nordman & Nykänen 1991, 29
  2. ↑ a b Nordman & Nykänen 1991, 34
  3. ↑ Nordman & Nykänen 1991, 51
  4. ↑ a b c Kiviranta, Uki & Hujanen, Kalevi: Huumekuninkaan viimeinen matka. Apu, 26.7.1981, nro 33, s. 95. (suomeksi)
  5. ↑ Lund, Vesa & Vuori, Arno: Huumemyrkytyspotilaan ensihoito. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2000, 116. vsk, nro 15, s. 1637–1642. Helsinki: Duodecim. (suomeksi)
  6. ↑ THL: Finland Drug Situation 2009: New developments, trends and in-depth information on selected issues, s. 135–136. (Report 45/2009) National Institute for Health and Welfare, European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction, 2009. ISBN 978-952-245-210-8 Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Koskinen 1997, 55
  8. ↑ Nykänen & Sjöberg 2005, 157
  9. ↑ Nordman & Nykänen 1991, 46
  10. ↑ a b Jegorow, Sirpa: Sodasta huumehelvettiin: 54 vuotta huumekoukussa Elävä arkisto. es. 18.9.2003. Viitattu 14.9.2012. (suomeksi)
  11. ↑ Koskinen 1997, 55–56
  12. ↑ Nordman & Nykänen 1991, 38
  13. ↑ Koskinen 1997, 56
  14. ↑ Nordman & Nykänen 1991, 47–48
  15. ↑ Koskinen 1997, 61–63
  16. ↑ Nordman & Nykänen 1991, 49
  17. ↑ Nykänen & Sjöberg 2005, 178
  18. ↑ Nordman & Nykänen 1991, 50
  19. ↑ Nordman & Nykänen 1991, 50–51

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ylikangas, Mikko: Unileipää, kuolonvettä, spiidiä: huumeet Suomessa 1800–1950. Jyväskylä: Atena, 2009. ISBN 978-951-796-578-1
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kosti_Kustaa_Kartiokari&oldid=22218538”